torstai 28. helmikuuta 2013

Pogostan hiihdon 17.3. ennakko

Talvikauden päätähtäimeni on Pogostan hiihto vapaalla, joka suksitaan 17.3. Suomen itäisimmässä pitäjässä Ilomantsissa. Tänä vuonna metsätöiden vuoksi sunnuntainakin hiihdetään poikkeuksellisesti vain 51km (kuten lauantaina perinteisellä), normaalin 58km sijaan. Ja sehän sopii näin huonokuntoiselle hyvin.

Reittikartta:

Profiili:

Jämin hiihdosta jäi ainakin tarvetta osoittaa itselleen, että mies pystyy parempaankin. Sitä ei mikään muuta, että suksi ja päivän vire ratkeisevat paljon, mutta ainakin yritys olla iskussa on kova. Valmistautumisen ottanen tällä kertaa rauhallisemmin kuin Jämille, pari kovempaa lyhytkestoista harjoitusta ja muuten mennään kevyesti.

Ilomantsissa on aina hauska hiihdellä, lapsuudessa kun on viettänyt mm Joutenjärvellä monta viikkoa, ja latu menee kyseisenkin mökin pihapiirin läpi. Toivotaan ettei podium ainakaan jää kauemmas kuin aiemmin..

Linkki järjestäjän sivuille: http://www.pogostanhiihto.fi/fi/etusivu/

Uskallatko lähteä mukaan haastamaan itsesi susirajalle.!?

Jämin kooste

Jämi42 Ski poistui omalta välilehdeltään, laitan tänne koosteen ettei se huku bittien taivaaseen:

Jämi42 Raportti:

Odotettu Jämin hiihto on nyt takana, vuorossa ovat siis kootut selitykset miksei kulkenut paremmin. Tässä kuvia ja tunnelmia Jämiltä.

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, n 1,5h ennen starttia, jotta pääsin aistimaan kisapaikan tunnelmaa kaikessa rauhassa. Koska tapahtuma on hyvin organisoitu, mitään ruuhkia ei ollut missään paikassa, vaan kaikki sujui hienosti järjestelyiden puolesta. Pidon kävin testaamassa, se normaali hermokerros piti vielä purkkia lisätä. Muutaman kuvan otto ja lähtöpaikalle odottelemaan matkaan pääsyä. Tunnetila oli hyvä joskin hiukan flegmaattinen, ehkäpä aikaisen heräämisen johdosta.

 N 400 suksijaa lähtölaukausta odottamassa
Ennen starttia vielä hymyilyttää, kuva by DJ A.Pajunoja

Starttiluvan saatua alkoi se armoton ylivauhtinen lykkiminen, kuten aina massalähdöissä. Olin jo lähtösuoran päässä aika kovilla, ja ensimmäisen alamäen koittaessa ymmärsin syyn, en pysynyt muiden perässä laskussa. Tässä vaiheessa kirosin etten ollut turvautunut ammattilaisien apuun voitelussa, vaan koittanut selviytyä siitä omilla vajavaisilla voidevarastoilla. Ei suksi silti mikään susihuono ollut ja pito oli aikalailla optimaalinen, jostain syystä tasatyöntö ei vain tuntunut yhtä vahvalta kuin normaalisti.

Ensimmäisen 5km aikana jouduin päästämään monia kanssamatkustajia ohitse, sykkeet oli taivaassa eikä suksi liikkunut toivotusti. Juuri kun ehdin ajatella, että no, hiihdellään nyt sitten rennosti vaan laturetkimoodilla, vatsalihaksilla töitä tehdän, niin tapahtui jotain odottamatonta: Aivan järjetön vatsakramppi ja pistos yhtä aikaa. Ja matkaa jäljellä 37km. Tätä en ollut hiihtoladulla vielä aiemmin kokenut.

Jouduin hiljentämään vauhdit kävylytasolle, odotellen pistoksen ohimenoa. Mutta se vain ei meinannut loppua millään. 10km kyltillä mietin vakaasti keskeyttämistä, koska tuska oli aivan järjetön. Jos hiihto ei olisi ollut triplan ensimmäinen osio, olisi lappu rinnasta varmasti lähtenytkin. Yritin juoda ensimmäisessä huollossa paljon vettä, jospa se vaikka helpottaisi.

Onnekseni kipu alkoikin hellittää vähitellen, tosin muistuttaen aika ajoin terävin vihlaisuin olemassaolostaan. Hiihtämisestä ei tahtonut tulla yhtään mitään, ja muutenkin löysä kaveri alkoi hiihpumaan jo velton puolelle. Sykkeet pysyivät taivaassa, vaikkei maisema vaihtunut kovinkaan vilkkaasti, jonkinlainen elimistön lukkotila oli siis valloillaan. Matkan aikana ehdin pohtia syytä tähänkin, mutta mitään varsinaista ratkaisua en löytänyt. Juoma oli samaa tavaraa kuin ennenkin, eikä sen kanssa ole ongelmia ollut. Ruokailut oli hoituneet sopivasti, eikä ylitankkaustakaan ollut tehty. Lopputulemana päädyin yksinkertaisesti huonoon päivään ravinnon imeytymisen saralla.

Noin 30km kohdalla olo alkoi helpottaa vihdoin enemmän, ja uskalsin vääntää kaasukahvaa edes hiukan lenkkivauhteja kovemmaksi. Hyvältä ei tuntunut, mutta pakko oli yrittää edes hiukan saada takaisin antamaani kymmenien minuuttien tasoitusta alkumatkasta. Loppumatkan odottelin vain maalivaatetta ja sitä että pääsen esittämään maailmanluokan loppuvenytykseni kansan hurratessa.!

Maaliviiva tuli kuin tulikin vastaan, vaikka sitä matkalla ehti useasti epäillä
Podium jäi haaveeksi hienoisella puolen tunnin marginaalilla, onneksi voittaja oli sentään hallitseva 50km kuninkuusmatkan suomen mestari, eikä mikään kisaturisti

Tapahtuma itsessään oli hienosti järjestetty, siitä suuri kiitos kisaorganisaatiolle.! Ladut oli mahtavassa kunnossa, ja profiili on mukavan leppoisa, senkin puolesta tapahtuma sopii kaiken tasoisille suksijoille, suosittelen.!

Ensi vuonna tulen hiihtoon varmasti uudelleen, suoritukseenkin onnistuin jättämään sopivasti parannettavaa. Sitä ennen toki tulee tultua Jämille ainakin triplaan kuuluviin 84km MTB:hen ja 21km maastojuoksuun. 

Loppuun laitetaan päivän sydänkäyrät ja muu statistiikka Suunnon Ambitin ja Movescount.com:n kertomina:

Kovilla oli mies siis lähes koko matkan passailusta huolimatta. Mittari antoi myös vinkkiä, koska olisi hyvä mennä ladulle seuraavan kerran:


Tuskinpa maltan torstaihin saakka pitää suksia silti autotallin nurkassa...

Kisan tulokset löytyvät täältä: Jämi42 Ski tulokset



Jämi42 Ennakko:

Ensimmäinen suurempi tähtäimeni 2013 kaudella on Jämi147 Triplaan kuuluva Jämin 42km hiihto perinteisellä tyylillä, joka starttaa la 16.2.2013 klo 11. Itse lähden lähinnä ylittämään itseni, en niinkään kilpailemaan muita vastaan. Kärjessä kuitenkin mennään liian kovaa tällaiselle ehtoopuolen kuntoilijalle.

Tälle sivulle tiivistän tapahtumasta kaiken oleellisen tiedon: reitin, profiilin, voiteluvinkit, valmistavat harjoitteet, tankkauksen, suunnitelman juomahuollosta matkan varrella, raportin ja kuvia tapahtuman jälkeen sekä palauttavan harjoitteen. Seuraa sivua joka päivittyy matkan varrella tapahtuman lähestyessä.

Reitti (suurenna kuvaa klikkaamalla):
 Profiili ja huoltopisteet:

Voiteluvinkit: Luisto: Sininen LF, Violetti HF, pulveri. Pito: 0 - -2 purkki.

Valmistavat harjoitteet: Tammikuussa on tärketä tehdä edelleen pitkiä lenkkejä, mutta myöskin tehoharjoituksia. Niiden ja levon oikea suhde on se yksinkertainen resepti mikä kehittää. Pelkkä junnaaminen tasavauhdilla ei muutenkaan ole kannattavin ratkaisu, jos kuitenkin käy lenkillä säännöllisesti. Pieni rytmitys lisää kuntoiluun myös mielenkiintoa. Helmikuun suunnitelma:
- La 2.2. V 2h PK
- Su 3.2. P 1,5h VK/MK, lähes kisavauhtinen reeni, kisajuoman testaus
- Ma 4.2. Lepo
- Ti 5.2. P sprintti, Janan sarjahiihto
- Ke 6.2. V 2h PK
- To 7.2. Uinti + sali, jaloille lepo
- Pe 8.2. P 1h PK + 5x2min ylämäkivedot, hapotusreeni
- La 9.2. V 2h ala-PK
- Su 10.2. P 2h ala-PK
- Ma 11.2. Hieronta
- Ti 12.2. V 6km Janan sarjahiihto
- Ke 13.2. P 0,5h palauttava
- To 14.2. V 1h ala-PK, jokunen lyhyt veto + Hiilaritankkaus
- Pe 15.2. Lepo + Hiilaritankkaus
- La 16.2. klo 11 Jämi 42 SKI !!!

Tankkaus: Parin päivän hiilaritankkauksella mennään, eli to ja pe hiilihydraattia normaalia enemmän pitkin päivää. Pe-ilta ja La-aamu normaalit ruuat ja juomat. Vitamiinit, hivenaineet ja magnesiumin syön tehostetusti kisaviikolla.

Juomahuolto matkan varrella: Luulisin että CamelBak (juomareppu) selässä mennään, tukeuden järjestäjän huoltoon tarvittaessa lopussa (alkumatkasta huoltopisteitä on turhan harvoin). Matkaan varaan myös suolatabletteja ja energiageelejä, koska taipumusta kramppailuun löytyy. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että vähintään 20min välein pitää juoda säilyttääkseen suorituskykynsä. Vauhdista sitten riippuu, mitä tämä väli tarkoittaa matkassa. Omalle keholle soveltuva juoma on tärkeätä testata ennen tapahtumaa jonkun pitkäkestoisen rasittavan suorituksen yhteydessä.

Linkki järjestäjän sivuille: Jämi42 SKI

Haasta sinäkin itsesi lisäksi vaikkapa työkaverisi mukaan hauskaan ja hyvin järjestettyyn tapahtumaan.!

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kuvia ja video Finlandian retkeltä

Viimein purin omankin kameran ja puhelimen kuvat koneelle. Eihän tuossa valossa moni kuva onnistunut, mutta tässä muutama edes auttava otos ja yksi video matkan varrelta:

Aki ja ne legendaariset hyvin kestäneet siteet

Reppu ja reissumies

Ja sen repun eväät, joilla selvisi todistetusti Lahteen saakka

Pirteätä menoa umpihangessa alkumatkasta (klo 19:37)

Matkanjohtaja skarppina (klo 1:56)

Mihin hittoon ne muut 9 hävisi (klo 2:51)

Tosimies hiihtää vaikka läpi harmaan - ladon

Yöllisen metsän tunnelmaa klo 3:30

Näitä katsellessa ajatus palasi 15 tuntiseen reissuumme, ja edelleen sanon että ainakin henk.koht. tämä oli ikimuistoinen kokemus.! Vieläköhän ehtisi näillä lumilla jonkun muun vastaavan suorittaa.?

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Mitalitili auki.!

Suomen joukkueella on ollut epäonneakin Val di Fiemmen kisojen avauspäivinä, marginaalit ovat kärjessä pieniä. Tasoitusta ei voi antaa luistossa senttiäkään, eikä sanat riitä kertomaan mm Anssi Pentsisen epäonnea kolaroinneissa sekä henk.koht. että parisprintissä. On varmasti harmillista, kun ei pääse ulosmittamaan hyvää virettänsä kauden tärkeimmällä hetkellä.

Mutta selittelyt sikseen, viimein saatiin mitalitili auki, Riikka Sarasoja-Liljan ja Krista Lähteenmäen ansiosta. Mahtavaa, hyvät tytöt.!

Toivotaan että lopuissa kilpailuissa saadaan kaluston puolesta tasapuoliset olot kaikille, jotta kovin mies tai nainen voittaisi, eikä kenenkään tarvitsisi selitellä välineiden vuoksi. Luulen ja toivon, ettei päivän pronssi jäänyt suinkaan viimeiseksi arvometalliksi näistä kisoista.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Perinne-Finlandia, Raportti

22.2. perjantai alkuilta, klo 18, Hämeenlinnaan Katumajärven jäälle on keräytynyt joukko hiihtäjiä eriskummalliset numerolaput päällänsä ja puu- tai muovipohjaiset metsäsukset jaloissaan. Paikalla on myös median edustajia ja katsojia/kannustajiakin. Mistä on kyse? Miehet kertovat kysyttäessä, että ajateltiin Finlandia-hiihdon 40v juhlavuoden kunniaksi hiihdellä umpihankeen yön yli Lahteen perinteistä vuoden -74 reittiä pitkin. "Te olette hulluja", joku sanoo. Niin, kyllähän tämä ennakkoarviolta 75-80km ja 14 tuntinen yöhiihto sitäkin vaatii.

Joukko lähtijöitä reittikartaston kera

Suunta tuonne, opastaa tapahtuman isä ja järjestäjä, Mikko Reitti

Miehet ylpeinä "tuoreista" numerolapuistaan

Alkumuodollisuuksien jälkeen 17 suksijaa säntäsi lähtöluvan saatuaan matkaan reput selissään, suuntana Lammi ja reissun ainoa huoltopiste. Kaikki huoltotarvikkeet siis kannettiin mukana. Tänne matkaa tiedettiin olevan n 35km ja 5-6h. Osa hiihtäjistä oli tarkoituksella mukana vain alkumatkan, hiihtäen Lammille tai jääden jo aiemmin saattoretkellään pois matkasta.

Mr Reitti varusteineen yön pimeydessä

Matka Lammille sujui otsalamppuletkan loisteessa pääpiirteissään hyvin, mutta kuten tällaisen retken tyyliin kuuluu, ilman tappioita ei aivan selvitty. 3 hiihtäjää joutui jättämään leikin kesken, pääosin välineteknisten ongelmien vuoksi. Ensimmäisellä hajosi side jo 3km hiihdon jälkeen, ja pari seuraavaa siirtyi ladun sivuun n 23km kohdalla. Muutoin matka, joka piti sisällään muutamia tiukkoja metsätaipaleita ja ojanylityksiä, taittui leppoisasti, joskin huoltoon saavuttiin hiukan myöhässä aikataulusta, klo 23:55.

Matkalla oli ilahduttavan mukavasti kannustusta, hetkeksi pysähdyimme mm Laavulle, jossa rakovalkeat loistivat ja tunnelma oli katossa. Reissun ainoan ja noin 40min mittaisen tauon aikana vaihdettiin kuivia vaatteita, tankattiin reppujen eväät sekä hiihtäjät, ja yritettiin kerätä voimia sydänyön pimeitä tunteja varten. 

Lepohetkestä otetaan kaikki irti kuten kuuluukin

Eniten kärjessä viihtynyt Jari Johansson odottelee jo matkan jatkumista

Kello 00:35 lähdettiin uutta virtaa keränneinä liikkeelle, joukon koko oli kuihtunut tässä kohdassa 10 suksijaan. Suuntana siis Lahden hiihtostadion, jonne olisi tarkoitus ehtiä ennen varsinaisen Finlandia-hiihdon starttia klo 9. Aikataulu tiedettiin haasteelliseksi, koska luvassa oli ennakkotietojen mukaan muutama hankala umpeenkasvanut kohta, mutta vuoden -74 reittiä yrittettiin silti seurata sinnikkäästi.

Matkan oikeastaan ainoa suunnistuspummi tehtiin ennen Uskilaa, jossa harhauduttiin noin 15 minuutiksi väärille urille. Asiaa ei helpottanut mm yksi leveän ojan ylitys, joka ei varsinkaan metsäsuksilla reppu selässä ole mikään ihan helppo tehtävä. Tästäkin selvittiin ja matka jatkui jälleen oikealla reitillä. Reissun kohokohdaksi nostaisin itse legendaarisen Uskilan nousun, jossa luonnollisesti koitettiin vähän iskeä ja erotella jyviä akanoista. Kovakuntoinen joukkiomme kuitenkin pysyi hienosti kasassa.

Loppumatkasta meno alkoi painaa yhdellä jos toisella, ja huomasimme myöskin jo hyvissä ajoin ennen Lahtea, ettei reitin pituus ole ainakaan alle 80km. Tämä ei luonnollisesti edesauttanut hiukan muutenkin myöhässä olevaa aikataulutavoitettamme. Aamun valjettua hiihtoletka teki kaikkensa, jotta maaliin ehdittäisiin ennen klo 9:ää, siitä hatunnosto varsinkin niille, jotka olivat olleet "jojon päässä" jo pari tuntia tähän mennssä.

Se oli kaikesta huolimatta niin pienestä kiinni, Lahden hyppyrimäen juurelle saavuimma klo 8:57. Tiesimme ettei enää tässä vaiheessa voi lähteä laskettelemaan stadionille, koska sieltä tulisi tuhatpäin ihmisiä hurjaa vauhtia vastaan ja jyräisi meidät mennessään. Päädyimme siis pitämään viimeisen pienen tauon ja seurasimme kärkiryhmän lähdön ennen maaliin laskettelua.

Finlandia-hiihto vol 40

"Jokohan sinne maaliin uskaltaisi hiihtää?"

Jäljellä oli enää loppukiritaistelu, runsaslukuisen yleisön osoittaen meille suosiotaan ja tunnelman ollessa kerrassaan aivan mahtava.!

Kaikki 10 urhoollista loppusuoralla

Kulkemamme reitti Suunto Ambitin mukaan

Maalissa on voittajien, eli koko joukkion, helppo hymyillä

Matkaa kertyi lopulta 83km ja aikaa kului suksien päällä 14,5 tuntia. Kiitos suuresti tästä hienosta kokemuksesta reissun ideoija Mikko Reitti, ja maaliin saakka sinnitelleet kanssahiihtäjät: (alkaen vasemmalta) Petri Forsman, Mika Tommola, Esa Vironen, Kleo Ketonen, allekirjoittanut Antti Luukkanen, Mikko Reitti, Henrika Malmström, Timo Haltia, Pasi Lehtonen ja Jari Johansson. 

Loppuun vielä erityismaininta huoltopisteen järjestelyistä, tavaroiden kuljetuksista ja loistavista kuvista & videoista Terhi Sillanpää-Reitille.!

Loput kuvat löytyvät täältä:
http://reitin.kuvat.fi/kuvat/Perinne-Finlandia/

Tunnelmia, kommentteja, videoita, jne Facebook-ryhmän sivuilta:
https://www.facebook.com/events/335940626503151/

perjantai 22. helmikuuta 2013

Reissun GPS-seuranta

Perinne-Finlandian Live GPS-seuranta löytyy Mikko Reitin virittämänä osoitteesta:


Startti tänään (pe 22.2.) Hämeenlinnasta klo 18:00. Matkan ainoassa huoltopisteessä Lammilla olisi tarkoitus olla klo 23 aikoihin, ja Lahden stadikalla maalissa huomenna (la 23.2.) klo 8:25. Riittääkö vauhti miehissä ja eväät repussa.?

torstai 21. helmikuuta 2013

Perinne-Finlandian reittikartasto

H-hetki lähestyy ja jännitys tiivistyy, huomenna 22.2. klo 18 starttaamme Hämeenlinnasta Katumajärven jäältä matkaan, metsäsukset jalassa ja reput selässä.

Siitä sitten seurataan tätä lyhyenlaista Mikko Reitin kasaan teippailemaa kartastoa Lahden hiihtostadionille. Maalissa olisi tarkoitus olla lauantaina 23.2. klo 8:30, juuri ennen 40v täyttävän Finlandia-hiihdon lähtöä. Matkalla pysähdymme lyhyesti huoltopisteelle Lammilla.




  






                             

                              

Että sellanen keikka olisi tiedossa. Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea matkan varrella tapahtuu, ja kuinka 12 henkinen joukkiomme jaksaa sivakoida umpihangessa läpi yön.

Raporttia ja kuvia seuraa tapahtuman jälkeen heti lauantaina, joten pysykää kanavalla.!

Val di Fiemmen kisat

Vihdoin nekin alkoivat, nimittäin hiihdon MM-kisat.! Ja hyvin alkoivatkin, Mona-Liisa painoi karsinnassa parhaan ajan ja kaikki naiset menivät jatkoon. Hyvä näin.!

Tästä kaikille halukkaille ne kellonajat, jolloin ainakin kannattaa olla TV:n ääressä (tässä siis tiivistettynä vain hiihdot):

21.02 – Sprintti naiset ja miehet Karsinta – 11:45
21.02 – Sprintti naiset ja miehet Finaalit – 13:45
23.02 – Naiset Skiathlon (yhdistelmähiihto) 7.5km P + 7.5km V – 13:45
23.02 – Miehet Skiathlon (yhdistelmähiihto) 15km P + 15km V – 15:15
24.02 – Parisprinttiviestit naiset ja miehet Karsinta – 11:00
24.02 – Parisprinttiviestit naiset ja miehet Finaalit – 13:00
26.02 – 10km Naiset väliaikalähtö V – 13:45
27.02 – 15km Miehet väliaikalähtö V – 13:45
28.02 – Naiset Viesti 4x5 km – 13:45
01.03 – Miehet Viesti 4x10 km – 14:30
02.03 – 30 km Naiset yhteislähtö P – 13:15
03.03 – 50 km Miehet yhteislähtö P – 13:30

Mikä mahtaa olla Suomen saalis näistä kisoista.? Tänään tulee heti mitali, mutta kuka sen tuo.? Mona-Liisa, Anne, Matias, vai joku muu kenties.?

Kokonaissaldoksi veikkaan itse 5 mitalia, onko se optimismia, mene ja tiedä. Jännitettävää kotisohvalla riittää joka tapauksessa, toivon kaikesta sydämestäni onnea ja menestystä kaikille urheilijoillemme näissäkin kisoissa.! Näyttäkää nyt epäilijöille mitä se kuuluisa suomalainen sisu on.!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Perinne-Finlandian ennakko

Hevoskuurin sivuilta löytyy erinomaisen hyvä alustus Perinne-Finlandian reitistä, ja tarinaa mm siitä, miksi ihmeessä tällainenkin hullutus on päätetty järjestää.

http://www.hevoskuuri.fi/hiihto/4012-perinne-finlandia-finlandia-hiihdon-perinteita-kunnioittaen?device=tablet

Omasta varustuksestani vielä sen verran, että nyt on tuunattu sauvatkin kuntoon reissua varten. Eihän siihen tarvittu kuin vararemmi ja -kahva, "uudet" sommat, 3 ruuvia, rautasaha, kuumaliimapistooli, teippiä, hiukan kekseliäisyyttä ja eritoten hyvät hermot.



Sauvat ja varaosat on siis mallia SAint, yksi jännityksen kohde on sekin miten piikin virkaa toimittava ruuvi mahtaa kestää koitoksen. Voi vain toivoa että hyvin. Toiset ruuvit toimittavat puolestaan sokan virkaa, ettei sommat jäisi matkan varrelle.

Myönnän että tämä meni vähän hifistelyn puolelle, kun sauvat varaosineen ja sompineen maksoivat SA-kaupassa 5 euroa. Toivottavasti ovat edes pitkäikäiset, kun olivat noin pirun kalliit.!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Suksia tervaamassa

Perinne-Finlandia kolkuttaa jo ovella, vaikka mies on vielä hiukan väsyksissä Jämin jäljiltä. Mutta palautuminen on varmasti hyvällä tasolla perjantaihin mennessä, lähinnä elimistö on edelleen ollut kovilla, ei niinkään lihaksisto.

Kevyemmän harjoittelun aikana on ollut hyvä huoltaa (ja hankkiakin vielä) välineitä pe-la-yön koitokseen, kuitenkin n 15 tunnin suoritus edessä. Siinä voi vaan kuvitella mitä matkalla saattaa sattua.

Yksi asia, mitä ei ole tullut aiemmin koskaan ikinä milloinkaan tehtyä, on suksien tervaus. Homma on sinänsä helppoa, kunhan vaan löytää tervaa jostain. Kyseessä siis synteettinen terva, jota ei Hml alueen urh.kaupoista löytynyt. 2-3 krt sienellä suksien pohjaan, antaa imeytyä ulkoilmassa pari tuntia ja eikun ladulle.



Aivan ongelmitta ei testihiihtoon päästy, mm siteen remmi katkesi jo välineitä virittäessä parkkipaikalla. Mutta hankeen teki niin kovasti mieli, että asia korjattiin, milläs muulla kuin jesarilla, elikkäs ilmastointiteipillä. Ei siinä vauhdin hurmaa ehkä muutenkaan päässyt kokemaan, varsinkaan kun molemmilta irtosi kenkä siteestä muutaman kerran. Välineurheilua siis tämäkin, vähän perinteisempi sivakointimuotokin on.



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Jämi42 Ski - Raportti

Odotettu Jämin hiihto on nyt takana, vuorossa ovat siis kootut selitykset miksei kulkenut paremmin. Tässä kuvia ja tunnelmia Jämiltä.

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, n 1,5h ennen starttia, jotta pääsin aistimaan kisapaikan tunnelmaa kaikessa rauhassa. Koska tapahtuma on hyvin organisoitu, mitään ruuhkia ei ollut missään paikassa, vaan kaikki sujui hienosti järjestelyiden puolesta. Pidon kävin testaamassa, se normaali hermokerros piti vielä purkkia lisätä. Muutaman kuvan otto ja lähtöpaikalle odottelemaan matkaan pääsyä. Tunnetila oli hyvä joskin hiukan flegmaattinen, ehkäpä aikaisen heräämisen johdosta.

 N 400 suksijaa lähtölaukausta odottamassa
Ennen starttia vielä hymyilyttää, kuva by DJ A.Pajunoja

Starttiluvan saatua alkoi se armoton ylivauhtinen lykkiminen, kuten aina massalähdöissä. Olin jo lähtösuoran päässä aika kovilla, ja ensimmäisen alamäen koittaessa ymmärsin syyn, en pysynyt muiden perässä laskussa. Tässä vaiheessa kirosin etten ollut turvautunut ammattilaisien apuun voitelussa, vaan koittanut selviytyä siitä omilla vajavaisilla voidevarastoilla. Ei suksi silti mikään susihuono ollut ja pito oli aikalailla optimaalinen, jostain syystä tasatyöntö ei vain tuntunut yhtä vahvalta kuin normaalisti.

Ensimmäisen 5km aikana jouduin päästämään monia kanssamatkustajia ohitse, sykkeet oli taivaassa eikä suksi liikkunut toivotusti. Juuri kun ehdin ajatella, että no, hiihdellään nyt sitten rennosti vaan laturetkimoodilla, vatsalihaksilla töitä tehdän, niin tapahtui jotain odottamatonta: Aivan järjetön vatsakramppi ja pistos yhtä aikaa. Ja matkaa jäljellä 37km. Tätä en ollut hiihtoladulla vielä aiemmin kokenut.

Jouduin hiljentämään vauhdit kävylytasolle, odotellen pistoksen ohimenoa. Mutta se vain ei meinannut loppua millään. 10km kyltillä mietin vakaasti keskeyttämistä, koska tuska oli aivan järjetön. Jos hiihto ei olisi ollut triplan ensimmäinen osio, olisi lappu rinnasta varmasti lähtenytkin. Yritin juoda ensimmäisessä huollossa paljon vettä, jospa se vaikka helpottaisi.

Onnekseni kipu alkoikin hellittää vähitellen, tosin muistuttaen aika ajoin terävin vihlaisuin olemassaolostaan. Hiihtämisestä ei tahtonut tulla yhtään mitään, ja muutenkin löysä kaveri alkoi hiihpumaan jo velton puolelle. Sykkeet pysyivät taivaassa, vaikkei maisema vaihtunut kovinkaan vilkkaasti, jonkinlainen elimistön lukkotila oli siis valloillaan. Matkan aikana ehdin pohtia syytä tähänkin, mutta mitään varsinaista ratkaisua en löytänyt. Juoma oli samaa tavaraa kuin ennenkin, eikä sen kanssa ole ongelmia ollut. Ruokailut oli hoituneet sopivasti, eikä ylitankkaustakaan ollut tehty. Lopputulemana päädyin yksinkertaisesti huonoon päivään ravinnon imeytymisen saralla.

Noin 30km kohdalla olo alkoi helpottaa vihdoin enemmän, ja uskalsin vääntää kaasukahvaa edes hiukan lenkkivauhteja kovemmaksi. Hyvältä ei tuntunut, mutta pakko oli yrittää edes hiukan saada takaisin antamaani kymmenien minuuttien tasoitusta alkumatkasta. Loppumatkan odottelin vain maalivaatetta ja sitä että pääsen esittämään maailmanluokan loppuvenytykseni kansan hurratessa.!

Maaliviiva tuli kuin tulikin vastaan, vaikka sitä matkalla ehti useasti epäillä
Podium jäi haaveeksi hienoisella puolen tunnin marginaalilla, onneksi voittaja oli sentään hallitseva 50km kuninkuusmatkan suomen mestari, eikä mikään kisaturisti

Tapahtuma itsessään oli hienosti järjestetty, siitä suuri kiitos kisaorganisaatiolle.! Ladut oli mahtavassa kunnossa, ja profiili on mukavan leppoisa, senkin puolesta tapahtuma sopii kaiken tasoisille suksijoille, suosittelen.!

Ensi vuonna tulen hiihtoon varmasti uudelleen, suoritukseenkin onnistuin jättämään sopivasti parannettavaa. Sitä ennen toki tulee tultua Jämille ainakin triplaan kuuluviin 84km MTB:hen ja 21km maastojuoksuun. 

Loppuun laitetaan päivän sydänkäyrät ja muu statistiikka Suunnon Ambitin ja Movescount.com:n kertomina:

Kovilla oli mies siis lähes koko matkan passailusta huolimatta. Mittari antoi myös vinkkiä, koska olisi hyvä mennä ladulle seuraavan kerran:


Tuskinpa maltan torstaihin saakka pitää suksia silti autotallin nurkassa...

Kisan tulokset löytyvät täältä: Jämi42 Ski tulokset